Matkakertomuksia

Matkamopoilijan Pronssimitaliajo 12.6 - 13.6.2009

Tammikuun kymmenes päivä kello 04:30 soi herätyskello. Muhoksen Konepyöräkerhon bussi on lähdössä Jyväskylän rompepäiville ja kyytiin nousee myös muutama mopokerho Papparazzien jäsen. Monenlaista rompetta on taas nähtävillä, joskin ostokset jää vähiin. Eräällä osastolla tapaamme Huimapyörästä tutut kasvot, eli Heikkisen Kalevihan se siinä. Kalevi esittelee meille kaimansa, Kalevi Rauhamäen ideoimaa matkamopoilijan mitaliajoja ja siitäkös Pekka innostuu että tuo on koettava.
Jo paluumatkalla on kolme mopoilijaa lähdössä mukaan ja nyt kun lähtöpäiväksi sovittu 12.6.-09 koittaa, starttaa matkaan kuusi mopoa. Viisi kuukautta reissua on suunniteltu ja hekumoitu tiistai-iltaisin "tuhkasellin" baarissa sekä Papparazzien keskustelufoorumilla ja vihdoinkin aika on käsillä.

12.6 aamu on viileä ja sumuinen kun 04:00 Seppo, Jouko ja minä (Hannu) polkasemma mopot käyntiin kotini pihalla ja eikun menoksi. Kolmesataa metriä ajoa ja solikastani katoaa valot.... edessä 1000 km, siis mitä vain voi tapahtua. Samaan aikaan Mara, Pekka ja Veli lähtee liikkeelle kotipihoiltaan. Mara yhtytetään Tyrnävän Jokisillalla, Ängesleväntien risteyksessä, jonne hän sukeltaa sankan sumun keskeltä ja pitemmittä seremonioitta jatkamme kohti Muhosta.

Muhoksen TB-huoltamolla koko porukka on kasassa, takanaan kullakin 40 km lämmittelyajoa. Mukaan liittyy myös huoltoauto kuljettajanaan Kake ja sekä "virallinen valvoja" Pertti. Hieman rappaamme solikan valoja huoltamon pihalla vikaa köytämättä, joten asennamme varalampuksi pienen patterilampun ajokkiini ja matka jatkuu kohti Vaalaa.
Vaalaan saavumme etuajassa klo: 6:34. Pikainen tankkaus, varusteiden tarkistus sekä ryhmäkuva ja eikun tielle.

Myös Kajaaniin saavumme edellä aikataulua, yhdellä välipysähdyksellä ja ohitetaan pikavauhtia tankaten sekä mopot että kuskit. Koko reissun ajan on tyydyttävä pieniin huikopaloihin jottei väsy yllätä. Edelleen porukalla on kova halu ajaa. Ongelmia ei ole pahemmin vielä esintynyt, vaan tekniikka pelaa.

Reilu pari tuntia ripeää ajoa ja tauko Sotkamossa. Ei sielläkään kauaa nokka tohise kun tankataan ja taas ollaan tienpällä niin että 1½ tunnin ajon jälkeen edessä on jo Kuhmo.

Kuhmossa on vastassa lehdistö parin toimitajan voimin ja siellä tauko venyy ennalta suunniteltuun puoleen tuntiin. Samalla kun tankkaamme, toimittajat kuvaa ja haatattelee porukkaa. Myös kylän väki tulee ihmettelemään mitäs porukkaa nyt on liikkeellä. Hyörinää ja porinaa riittä mutta tie kutsuu sillä edessä on vielä reilut 700 km maantietä.

Lentiirassa kuvataan ryhmäkuva klo: 13:18 ja mukaan liittyy pari paikallista tulevaisuuden "pappamopoilijaa" kilvan ajoon. Seppo näyttää pojille Trygg Corvette mopollaan "närhen munat" ja pojat jää nenänpää valkoisena ihmettelemään menoamme. Sumu on jo aikaa sitten häipynyt ja ajoilma on mitä parkain. Tiet on hyviä ja pienet mäet koettelee mopojemme mäennousukykyä mutta hyvin niistä selvitään. Ja minkä ylämäessä hävitään, otetaan alamäessä kiinni.

Alavuokin kyläkaupassa huolto ja tankkaus sujuu jo rutiinilla. Täältäkin selvitään jatkamaan 20 miuutissa.

Ajo jatkuu ja jonkin ajan kuluttua oikealla vilistää röykkiöittäin kiviä, jotka paljastuu Raatteentien taistelujen muistopaikaksi. Osa porukasta haluaa jäädä kuvaamaan sielläkin mutta koska ei olla "turistireissulla", niin ohi vaan täydellä kaasulla. Hurjaa on menomme, osia tippuu mopoista ja pientä remppaa ilmenee mutta ihmeen vähällä olemme vielä selvinneet kovasta rääkistä. Navikaattori näyttää kokoajn 45-46 ajonopeudeksi eli äärirajoilla mennään vakiomopoilla. Kuskit ei valita vaan mieliala on korkella.

Aikataulun mukaan meidän pitää olla Juntusrannassa klo: 17:00 ja minuutilleen siellä myös olemme, pienestä harhaanajosta huolimatta. Siis alkumatkasta ajamamme alitus on kuroutunut kiinni pienten vastusten takia. Yhtään ei ole vara löysätä jos aiomme selvitä "voittajina". Pertille tuttu kauppais on varannu meille viinerikahvit joka kyllä maistuu. Normaali tankkaus ja varusteiden tarkistus, muutama puhelu ja jatketaan kohti Kuusamoa.

Hossassa Velin tuttu on vastassa mutta lapanen pystyssä ohitamme hänet, sekä muutoinkin kuuluisan Hossan, joka ei kuulu myöskään ennalta sovittuihin taukopaikkoihin. Hyvä niin sillä 18:42 tapahtuu ensimäinen vakavampi mopon rikkoutuminen. Maran tunkasta puhkeaa etukumi ja matka tyssää siihen. Varakumin vaihto ei kuitenkaan kauaa kestä Kaken avustamana, muiden jatkaessa ajoaan.

20:05 olemme Kuusamon ABC asemalla ja pienen odottelun jälkeen Marakin saapuu paikalle. Mara joutu ajamaan "sinkki kireellä" meitä muita kiinni ja hänen moponsa alkoi oirehtimaan joutuessaan äärimmilleen rasitetuksi. Jouko aikoi keskeyttää tähän joka sai remakat naurut aikaseksi, huumorimiehiä tuo Jouko. Ehkä hieman alkaa matka siis painaa ajajia. Otin ABC baarista kuuman kaakaon josta siemaisin aimoannoksen, jonka jouduin samantei sylkemään baarin lattialle kun se poltti suuta. "Anteeksi" sanoin kassaneidille ja sillä siitä selvittiin joskin baarin väki hieman hymyili. Mutta "Kuusamon kutsu" ei meihin tehoa, joten matkaan on lähdettävä.

Ruka vilistää oikella ja monet kerrat siellä käyneenä olo on epätodellinen, ajaa mopolla ohi Rukan! Ruka on turisteja varten, ei meitä joten ohi vaan. Puolet matkasta on jo kuitenkin takana.

Noin 10 km ennen pohjoisinta kohdettamme Maaninkavaaraa kurvaamme tauolle. Kake ja Pertti keittelee tuoreet kahvit kuskeille. Pekka huomaa välittömästi pysähdyttyämme tienvarressa lakan kukkia. Oikeasti ne on Kuusamossa hillan kukkia mutta olkoon nyt lakkoja tällä kertaa koska "lakkamies" Pekka ne huomasi. Pekan onneksi ne on vasta kukalla, sillä jos ne olisi kypsiä, Pekan ajo loppuisi siihen ja hän läksisi niitä poimimaan. Jossain vaiheessa navikaattoristani oli loppunu virta ja jouduin sen nollaamaan jo Juntusrannassa. Tällä tauolla tarkistin kuinka tarkoin moponi mittari mittaa matkaa ja se näytti tarkalleen samaa matkaa kuin navikaatori 163 km:n matkalta joka Juntusrannasta tälle tauolle tuli.

Ja taas mennään, suuntana Posio, Maaninkavaaran kautta. Tällä osuudella Maran Tunturi sanoo "poks" ja ensimmäinen vakava vaurio on tosiasia. Mopo ei suostu enää inahtamaankaan ja syyksi selvisi vasta kotona että katkojankäristä oli katkennu jousi. Muiden jatkaessa matkaa Mara vaihto alleen Sepon tuoman varamopon ja läksi ajamaan meitä kiinni. Posiolle saavutaan hieman aikataulusta jälessä mutta kaikki on taas kasassa.

Klo: 01:18 laukeaa seuraava mopo. Joukon ajokki rääkäisee pahasti ja toppi on edessä. Käymään lähtee vielä mutta veto on pois. Siis vaihtoon vaan. Pekan varamopo tielle ja rikkoutunut lavalle ja yrittämään. Pari vuotta lähes ajamatta ollut mopo on alussa hieman nuhanen mutta alkaa pikkuhiljaa vertymään ja pysyä muiden mukana. Siis mopot on ajoa varten, ei tallissa seisomaan tarkotettuja. Nyt on sitten varamopot käytössä ja seuraava konerikko tietää matkan keskeytymistä, eli jännitys tiivistyy siltäosin. Luottamus kalustoon on kova ja vaikka aikomuksemme on alkaa säästämään kalustoa hiljentäen tahtia, vaan eipä siinä kauaa ajeta kun huomaamme vauhdin taas kasvanneen täyteen tohinaan.

Ranualla rillataan makkaroita. Makkarat on jo syöty siinä vaiheessa kun rillissä on kunnon hiilos. "Kiire" voisi olla "tunnuslauseemme" mutta lopussa kiitos seisoo, sillä ei tälläistä reissua ilman kiirettä ajeta vakiomopoilla. Yksinkertaisesti ei ole aikaa värkätä sillä edessä on vielä 220 pitkää kilometriä ja olemme aikataulusta jälessä parikymmentä minuuttia. Aikataulussa oli alunalkaen parin tunnin verran varaa myöhästyä, eli se oli laadittu niin, että perillä olisimma klo: 09:00 kun meidän pitäisi olla perillä viimeistään klo: 11:00.

Ranualta Yli-Iihin ajettaessa porukka hajosi luvan perään mutta se oli virhe, sillä eteen tuli risteyksiä joita vanhoissa kartoissamme ei ollut. Niistä selvittiin "turpakäräjiä" käymällä ja opetus oli että kartat pitää olla tuoreita ja kriittiset risteykset varmistaa, ettei harhaanajoja tule, joka voi olla kohtalokas määränpäätä ajatellen.

Yli-Ii selvitettiin rutiinilla tankaten viimeisen kerran ennen perilletuloa ja kova oli hinku jatkaa matkaa samantein , joten eikuin etijäpäin. Tässä vaiheessa alkoi vatsaan ilmaantua hiiriä ravaamaan sillä päämäärä häämötti jo ja mitä lähemmäs se tuli sitä enemmän keskeytys koettelisi.

Kiimingissä käväisi mielessä halu ajaa vt.22 suoraan Ouluun ne vaivaset 20 kilsaa, mutta se ei käy, vaan on käytävä vielä mutka Ylikiimingissä jos aiomme mitalit pokata Heinäkuussa Jämsässä. Siis vt.22 on jätettävä ja suunnattava vielä Ylikiiminkiin.

Ylikiimingissä vain pakollinen kuvaus kaunis kirkko taustalla ja matkaan kohti Laitasaarta. Aikaa on vielä runsaasti kunnes sattuu toinen paha moka. Laitasaaren risteys jäi varmistamatta. Joukon "lainamoposta" tipahti äänenvaimentajanpää ennen risteyttä ja hän jäi jälkeen jota kukaan ei huomannut. Me muut jatkoimme matkaa kääntyen risteyksestä pohjoispuolen tielle, ajaen kilometrin verran ennen kuin Joukon puuttuminen huomattiin. Jatkamaan päästyään Jouko ja huoltoauto ajoi risteyksestä suoraan yli Laukan sillan Oulujoen eteläpuolelle, kun me muut oltiin pohjoispuolella. Soitto huoltoon että tapaamme Madekosken kioskin luona ja niin jatkoimme Päivärinteen kautta kohti määränpäätä.

Madekosken kioskin kohilla Jouko ei tunnistanut huoltoporukkaamme vaan kurvasi täyttä kaasua uudelleen Oulujoen yli joen pohjoispuolelle ja kääntyi ajamaan pohjoipuolen tietä kohti Oulua. Reittimme oli päinvastainen. Huoltoauto kuitenkin saavutti hänet ja palautti ruotuun. Odottelimme Joukon paluuta Madekoskella ja vatsa sitten jatkoimme kohti Automuseota.

Saavuimme perille klo: 09:45 eli hyvissä ajoin ennen takarajaa joka siis oli klo: 11:00 Uskomaton tunne, kaikki kuusi matkaan lähtenyttä suoritti vaativan ajon loppuun saakka. Ajomatkaa kerty kaikkiaan 1010 km joka riittää Matkamopoilijan pronssimitaliin.

Hyvä ME, onnistuimme 100 prosenttisesti!

Ajon suoritti hyväksytysti:
Seppo Savolainen, Äänekoski Trygg Corvette 240 vm. -61
Jouko Hänninen, Äänekoski Tunturi -63
Pekka Pulkkinen, Oulu Tunturi -70
Veli Salmela, Muhos Tunturi -60
Martti "Mara" Kaisamatti, Oulunsalo Tunturi Classic -87
Hannu Kylli, Tyrnävä Solifer SM79 -79
Huolto:
Kauko "Kake" Konttila, Oulu
Pertti "evp" Oikarinen, Oulu

Eerikin putiikki
Tiistai-iltana 22.6 vietimme kerhoiltaa ajelemalla Eerikin Putiikille iltakahville. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja heti välittömästi syynättiin mopot tarkoin puolin ja toisin sillä pappamopoja löytyi myös Kauppaneuvoksen ja Konemestarin tallista. Saimme seurata myös komeaa Zetorilla-ajo näytöstä. Kerrolle lisää aiheesta kun aika antaa myöten kirjoittaa...... Kuvastossa myöskin muutama kuva retkestä ja tästä Eerikin Putiikin kotisivuille.

MAANTIETÄ MAITOLAITURILLE
Talven pimeinä tiistai-iltoina Papparazzit-mopokerhon jäsenet kokoontuivat säännöllisesti istumaan kahvikupin ääreen ja mitäpä muutakaan tekemään kuin puhumaan pappamopoista ja tulevasta mopoilukaudesta. Joskus tammi-helmikuun aikaan alkoi suunnittelu jo perinteeksi muodostuvasta ajoretkestä Yli-Utokseen, jossa viime kesänä vierailimme mopoillen ja rentoa viikonloppua viettäen erään kerhomme jäsenen kesämökillä. Koska mopolla ajaminen on mukavaa sekä liikunta tärkeä osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia, päätimme toteuttaa retkemme jälleen tänä kesänä ja ajankohdaksi varmistui muutaman muutoksen jälkeen 4 - 6 kesäkuuta.

Lumet suli ja kyseinen viikonloppu oli lopultakin käsillä joten kello 14.00 neljä mopedistia polkaisi valtavan määrän hevosvoimia liikkeelle ja matka oli alkanut. Matkalla oli mukana allekirjoittaneen lisäksi Arvo, Martti ja Pekka.

Lähtöpäivän sää oli loistava vaikka tuuli hieman mutta se vain siivitti matkalaisia koska se puhalsi selän puolelta. Muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme mökille johtavalle soratielle, jossa meitä vastaan ajoi Markku niminen paikallinen mopoisäntä tyylikkäästi legendaarinen Hankkija-lippis päässään ja johdatteli retkikuntamme aiheeseen liittyen maitolaiturille. Siinä sitten maitolaiturilla istuen vaihdoimme kuulumisia ja siemailimme paikallista viinimarjamehua noin puolen tunnin verran. Mökille oli matkaa enää noin kolme kilometriä joten vielä pieni pyrähdys ja talostelemaan jo viime vuonna tutuksi tulleelle tontille.

Kaivosta saimme aivan loistavan hyvää vettä juodaksemme ja sitten oli vuorossa ruoanlaittoa ja sen sellaista. Ruokapuoli oli todella hyvissä käsissä sillä Arvo oli siinä luonnon lahjakkuus ja Pekka hallitsi alan jo ammattinsa puolesta vaikka siitä oravanpyörästä oli jo irrottautunut, toisin sanoen jäänyt eläkkeelle. Martti ja minä taas osasimme syödä hyvin.

Savusaunaa ei tietysti voi olla lämmittämättä kun sellainen kartanosta kerran löytyy. Siinä puuhassa sitten iltapäivä kuluikin aina iltanuotiolle saakka. Löylyä riitti ja vaikka muilla jo nahka punoitti niin Martti, tuo armoton saunatonttu, jaksoi vain istua lauteilla ja huudella meille herkkähipiäisille: ”Nytkö jo ne miehet pois karkaa vaikka kiuas suhisee vielä iloisesti”.

Lauantai aamupäivällä hypättiin taas mopojen satulaan ja paikalliseen seutuun tutustumaan. Ajoimme Juorkunan kyläkaupalle Bensan ostoon ja sitten maisemia katselemaan. Kylällä oli jopa hotelli, ja vieläpä aivan uusi sellainen, mutta ovet vain eivät olleet avoinna. Pienen pyrähdyksen jälkeen taas kaupalle valokuvia napsimaan koska pihassa oli sattumalta vanha traktori, niin eihän sitä voinut ohittaa ilman kameran suomaa mahdollisuutta ikuistaa tuo niin aito asetelma pienen kyläkaupan pihassa keskellä maalaismaisemaa. Sitten vielä lyhyt vierailu eräässä maalaiskartanossa Arvon tuttuja tervehtimässä. Niinpä siinä päivä mukavasti meni joten oli aika palata tukikohtaan taas ruokailemaan ja saunomaan sen pidemmän kaavan mukaan.

Sunnuntai oli sitten jo lähtöpäivä joten tavaroita keräämään ja laukkuja pakkaamaan tuhdin keittolounaan jälkeen. Kun paikat oli järjestetty ja kaikki laitettu kuntoon, oli aika nousta ratsaille ja suunnata etupyörä kohti Kempelettä. Vastatuuli oli varsin voimakas eikä ilman lämpötilakaan päätä huimannut mutta mopomies ei ruukaa valitella vaan ajaa urheasti ratsunsa sinne minne oli suunnitellut.

Perillä Kempeleessä oli alkanut harrasteajoneuvo näyttely johon kylmissämme saavuimme noin klo 15 aikoihin. Matkaa oli tullut taitettua viikonlopun aikana noin 240 kilometriä eikä yksikään kulkupeli ollut hajonnut ja miehillä oli jokaisella suupielet hymyssä. Kaikilla tuntui hieman vilu haittaavan joten emme jääneet siihen pitkäksi aikaa vaan ajelimme kukin kotiimme lämmittelemään ja miettimään taas uusia seikkailuja.

Itselleni tämä retki oli hyvää harjoitusta, sillä juhannus viikolla meinaan yksin suunnata moponi keulan kohti Koillismaata. Olen valmistellut matkan joka kestää viisi päivää reittinä Kuusamo, Kemijärvi, Ranua ja sitten Pudasjärven tai Yli-Iin kautta kotiin. Mutta se on kokonaan eri juttu joten tässä vaiheessa ei siitä sen enempää. Eihän se järjellä ajateltuna mitään viisasta ole mutta pappamopoilu vain yksinkertaisesti on parasta mitä ihmisolento voi housut jalassa tehdä.
Hopia.

Vappu ajo alkaaVappuajo 2004. Me Papparazzit kokoonnuimme lähtöselvitykseen kerholle pienen tihkusateen latistaessa hieman tunnelmaa. Sade kuitenkin lakkasi nopeasti ja tunnelma kohosi mukavasti lähtiessäme ajamaan seuraavaan kokoontumispaikkaan eli Limingantullin Tavernan eteen jonne porukkaa kertyi jo kolmisenkymmentä ajokkia eri mopoporukoista. Monenmoista vajaatahtista oli joukkoon saapunut ja 2T:n tuoksu huumasi porukan rempseään matkakuntoon.
TavernassaTavernan edestä jatkoimme matkaa Erkkolan johdolla parijonossa keskustan kautta kirjastotalolle seuraavaan etappiin jossa jonon jatkoksi tuli vielä lisää mopoja. Sitten vielä lyhyt siirtoajo Raatin saaren josta varsinaisen paraatin oli määrä lähteä.

RaatissaRaatissa oli aikaa reilu tunti vapaaseen seurusteluun ja monenlaista juttua ja mopon historiikin muisteloa siinäkin ajassa kerittiin läpikäydä naamat messingillä sillä ilma ja tunnelma oli keväisen leppoisa
Klo 14.00 autot starttasi matkaan poliisien saattelemana ja muuta liikennettä ohjaten ja me mopoilijat autojonon jatkona joita kertyi tässä vaiheessa nelisenkymmentä. Kaupungin kadunvierustat oli tuttuja täynnä koska kaikki vilkuttivat käsillään. Kertakaikkiaan mahtava tunnelma.
Perillä automuseolla vierähti vielä tunteroinen ja vähin erin kukin läksi paluumatkalle ja alkoihan se poikastaan tässä vaiheessa eli piti kokeilla kellä se mopo kulkee. Veli kuuskymppisellä pesi porukan, ei voinu mitään kuusykköset eikä nuoremmatkaan. Retkestä muutama kuva Kuvasto -sivulla.